Matkustaminen

Joukkoliikennevälineitä alettiin kehitellä Euroopassa jo 1800-luvulla. Joukkoliikenne on yksityisautoilua energiatehokkaampaa, esimerkiksi raideliikenteestä syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat minimaalisia. Joukkoliikenteessä käytetyn ajan voi hyödyntää työskennellen tai leväten, huonosta ajokelistä tai väsymyksestä ei tarvitse stressata. Tehokas joukkoliikenne vähentää ruuhkia, liikenne on sujuvampaa, ilmanlaatu parempi ja tilaa vapautuu enemmin jalankulkijoiden käyttöön.Tehokkaasti toimiva joukkoliikenne on kuitenkin mahdollista vain alueilla, joissa on riittävästi ihmisiä, maaseudulla ja autioituvilla alueilla sen järjestäminen on kustannussyistä lähes mahdotonta. Viime vuosikymmeninä kaupunkisuunnittelu on myös toteutettu monilta osin yksityisautoilun ehdoin, ihmisille on usein tärkeää tehokas ajankäyttö ja siirtyminen ovelta ovelle.Suurimmissa kaupungeissa metrot ja kaupunkijunat ovat suosittuja kulkemisen muotoja, vuoroja on usein tiheään tahtiin ja ruuhkaisissa kaupungeissa niillä liikkuminen on nopeaa. Raitiovaunut, lautat, metrot, linja-autot ja kimppataksit tuovat myös taloudellista säästöä käyttäjille. Puhelinsovellukset ja internetin ulottuminen yhä useammille ovat mahdollistaneet joukkoliikenteessä esimerkiksi maksusuoritukset suoraan puhelimen kautta, tarkkojen aikataulojen seuraamisen ja sen mukanaan saapuneet uudet palvelut.Osa joukkoliikennevälineistä yltää ihmisiä yli rajojen liikutteleviin muotoihin, kuten lautat, junat, lentokoneet ja helikopterit. Kaupunkijunat ja metrot, sekä kaupunginosien välillä liikkuvat lautat taas sopivat molempiin tarkoituksiin. Monilla kulkuvälineillä voidaan samaan aikaan liikutella niin ihmisiä kuin tavaroitakin. Joskus ero raitiovaunun, junan ja metron välillä on häilyvä. Kaupungeissa linja-auto on helposti toteutettava joukkoliikennemuoto ja halvin kustannuksiltaan, juna-, metro- ja raitiovaunut tarvitsevat verkoston ja suuremmat investoinnit. Käytössä niiden avulla pystytään kuitenkin liikuttelemaan suuria ihmismääriä nopeasti.